Näen tuulimyllyjen pyörivän laiskasti

ja siipien leikkaavan taivaan marmorikuruja.

Näen pölyn pyörivän jaloissani,

kulkeutuvan tuulessa jäähyväisten valtatielle.

 

Seison hopeisen kuun yksinäisessä valossa.

Katsoen tietä muistojeni kartalta.

Seison hopeisen kuun kajossa,

seuranani odottamaton kaipuu.

 

Autan ajatuksiani puhuen sisälläni,

kunnes sama yksinäisyyden aalto palaa.

Voin nähdä sinut kun suljen silmäni.

Puhuit pehmeästi ja käännyit pois.

 

Seison hopeisen kuun yksinäisessä valossa.

Katsoen tietä muistojen kartalta.

Seison hopeisen kuun kajossa,

seuranani odottamaton kaipuu.

 

Nyt minun pitää mennä.

Ja päästää irti.

Team-Ahma on rautaa. Hangonkielen sanakirja... Heh, heh...

Nyhveli on palannut. Runosuoni ei kuitenkaan tänään sykkinyt, mutta tauon aikana "pöytälaatikkoon" (=lue muistitikkuun) on niitä kertynyt muutama. Saa sitten nähdä, julkaisenko niitä vai kirjoittelenko uusia.

Tauon aikana vuodatus.net on kasvanut melkoisesti uusien blogien myötä, joten varmaan menee hetki, kun tutustun niihin.

En halua kertoa asioista,
joita olemme kokeneet.
Koska ne satuttavat minua.
Nyt ne ovat jääneet taakseni.
Olen pelannut kaikki korttini
ja sinä myös.
Ei enää sanottavaa,
ei enää pelattavaa.

Voittaja saa kaiken ja
häviäjä näyttää pieneltä
voittajan vieressä.
Se on kohtalonsa.

Olin käsivarsillasi ja
luulin, että kuulun siihen.
Kuvittelin siinä olevan järkeä.
Rakensin toiveita,
rakensin kotia.
Luulin olevani vahva,
mutta olinkin typerys.
Kun pelasin sääntöjen mukaan.

Jumalat voivat heittää noppaa
mieli viileänä ja kylmänä kuin jää.
Ja joku täällä alhaalla
menettää rakkaansa.
Voittaja saa kaiken,
häviäjän on hävittävä.
Se on yksinkertaista ja koruronta.
Miksi valittaisin.

Mutta kerro suuteleeko hän sinua
niinkuin minä suutelin sinua?
Tuntuuko se samalta,
kun hän kutsuu sinua?
Jossain sisimmässäsi
tiedät, että kaipaan sinua.
Mutta mitä voin sanoa?
Sääntöjä on noudatettava.

Tuomarit päättävät,
minunkaltaiseni kärsivät.
Näytelmän henkilöt
saavat palkkansa.
Peli on käynnissä,
rakastaja tai ystävä,
suuri tai pieni,
voittaja vie kaiken.

En halua puhua,
jos se tekee sinut surulliseksi.
Ja ymmärrän,
jos ojennat minulle kätesi jäähyväisiksi.
Pyydän anteeksi,
jos voit huonosti.
Olen jännittynyt.
Ilman itseluottamusta.
Mutta näet, että
voittaja vie kaiken.

Olen tuskin kolhittua antiikkia,
jota myydään markkinoilla halvalla.
Ja joka joskus nousee arvoon mittaamattomaan.

Pudotin silkkitoukkakoteloni seinät,
normaali meno jatkuu.
Ei ole tarvetta maalata,
tämän Pellen kasvoja...